Lenkki lenkiltä itseluottamus nousi, kolinapurkkia ei tarvinnut kauaa kädessä pidellä. se oli taskussa ja pieni napautus purkin kylkeen riitti saamaan Kruunun suoraan ja sitä kautta Ranskattaren kuriin.
Pitkin kevättä järjestettiin meillä korjaamoiltoja ja yhä useampi koiranomistaja sai apua koiransa ja varsinkin itsensä kanssa. Joidenkin oli kuitenkin vaikea ymmärtää, että kaikki riippuu siitä minkälaista energiaa koiralleen huokuu. Ja kaikki eivät olleet valmiita lopettamaan koirien pitämistä lapsinaan. Mutta suurin osa meillä korjaamossa olleista saivat Uuden elämän koiransa kanssa.
Ajatus toisesta koirasta vahvistui sitä mukaa kun Liisa muuttui tottelevaisemmaksi. Tarvitsisin haastetta. Kaikki mahdolliset nettisivut missä kodittomia koiria oli, tuli plärättyä päivittäin.
Sitten se tapahtui, en päässyt valitsemaan itse koiraani, koirani valitsi minut. Koirakorjaajan (tässä kohdin jo hyvä ystäväni) luona kylässä käydessäni, elämääni jolkotteli Musti. Suuri mustanruskea ja komea otus. Arka ja pelokas, joka tulisi jossain vaiheessa etsimään itselleen kotia, omistaja oli muuttamassa ulkomaille suurimmaksi osaksi ajastaan.
Ajoin kotiin kuin riivattu.. Halusinko tämän koiran vain siksi että se etsii kotia, vai olisiko se juuri minun koirani? Muutamaa viikkoa myöhemmin Musti tuli meille hoitoon pariksi viikoksi, se pariviikkonen on kestänyt kohta 1,5 vuotta.
Mustin meille tullessa, se tärisi, vapisi, kuolasi, seisoi paikoillaan ja tuijotti maahan lasittunein silmin. Sitä ei oltu pahoinpidelty, se vaan pelkäsi.
perheelleni pidin tiukan saarnan, Koiraan ei saa koskea, sillä on oma paikka missä saa olla, sille annetaan ruoka ja minä käytän sen lenkillä. Kuri olisi kova. Siihen ei saa koskea siksi, että sen on tajuttava itse että meillä on hyvä ja turvallinen olla. Pelkoa ei saa ruokkia silittelemällä ja rauhottelemalla. Koska se koiran korviin kuulostaa kehumiselta, ja jos koiraa kehuu pelkäämisestä, se luulee että niin pitääkin käyttäytyä.
Nyt minulla oli 2 koiraa ja haastetta kädet täynnä.
