Siinä missä Liisa on kovapäinen on Musti pehmeä. Kun komensin Liisaa sillä äänellä että se totteli, meni Musti ihan paniikkiin ja jähmettyi, täriseväksi patsaaksi. Oli opeteltava uusi tapa ja ääni komennuksille, että saisin molemmat tottelemaan. Pehmeä, mutta päättäväinen sellainen sen pitäisi olla. Kuningattaren kruunu päässä, itsevarmuutta puhisten myös Liisa pikkuhiljaa alkoi tottelemaan hiljaisempaa ääntä. Kun päivä päivältä minä muutuin rennommaksi, alkoi myös Musti reagoimaan minun muutokseen. Pitkällä vielä siinsi kuitenkin se olotila mihin pyrin.
Yksi kauhistus kerrallaan murensin sen pelkoja. Musti ei ollut kaupunkikävelyä juuri harrastanut, vein sen sinne, mentiin kampaamoon sisään, käytiin lemmikkikaupassa.. Ei oltu harjattu, kynnen leikkuut oli ollut pelkkää ulvomista. Ei oo enää. Sairaanhoitajan asenteella suoritin kaikki tarvittavat toimenpiteet.
Yksi suuri kynnys oli Mustilla mennä autoon. Oli hieman haastavaa saada 32 kiloa krampissa tärisevää koiraa autoon. Herra oli tottunut matkustamaan takapenkillä, konttiin meno oli hirvitys. Kuukauden päivät sen kanssa taistelin, sitten kun Musti oli taas kerran livahtanut auton luota ulko-oven taakse istumaan. Menin sen luokse. Laiton sormenpään sen pään päälle ja päätin! Päätin että se menee itse autoon. Sillä sormenpäällä saattelin koiran autoon. Sinne meni ja sen jälkeen asiasta ei ole tapeltu. HA!!
Jos koira pelkää jotain, on se vietävä sen asian äärelle, tyynenä ja rauhallisena. Jos namipaloja haluaa käyttää, niin ottaa taskuun nakkien sijaan fazerin sinistä ja syö sitä itse kun koira toimii hyvin. Koiralle kehuksi riittää se että omistaja huokuu tyytyväisyyttä.
Sain