perjantai 27. heinäkuuta 2012

Koirakorjaaja

Liisan ollessa 3 Joulupukki toi Cesar Millanin kirjan, jonka innottamana kuri kiristyi huomattavasti. Silti tuntui siltä että olisi hakannnut päätä seinään. Lenkkikäytös oli pahentunut syksyn juoksujen jälkeen.
Eräs ystäväni valitteli kun hän kanden Rotikkansa kanssa lenkkeilee, kaikki vastaantulijat kaikkoaa, he eivät siis saanut minkäänlaista treeniä toisten koirien kohtaamisissa.


Sovimme jo treffejä että lahtisimme yhdessä "törmäilemään" toisiimme. Siinä samaisessa suunittelussa tuli puheeksi nainen, koirakorjaaja, joka oli käynyt näitä rotikoita ja heidän emäntäänsä "korjaamassa". Mikäs mimmi se semmonen on?!? Missä asuu?!? Ja paljonko maksaa?!?


Tammikuun 21, meidän navetan takkatuvassa kokoontui 5 koiran omistajaa ja koirakorjaaja. Tunnin luento, jossa tuntui kuin verho olisi vedetty pois silmiltäni. Olin jo oppinut aika paljon Ärhäkän LhasaApsoni kanssa, mutta nyt tuntui siltä että en ollut tiennyt mitään. Ja kaikki mitä kuulin tuntui järkeen käyvältä. Vihdoin joku joka sanoo miten koiraa komennetaan, miten se tehdään ja milloin! Ei nameja, ei ylimääräistä aktivointia. Kaikki perustui energiaan. Omaan energiaan. Koiran energiaan. Tätä kieltä minä ymmärrän!!


Kaikki koulutustavat eivät sovi kaikille. Minulla ei esimerkiksi riitä kärsivällisyys ja aika palkkaamiseen perustuvaan kouluttamiseen. Minusta ainakin tuntuu siltä, että palkkaamiskoulutus on hankalaa ja vaatii täydellistä paneutumista asiaan. Liisa oli pääsääntöisesti nätisti, ja kun hyvä käytös palkitaan. Niin minusta tuntui, että nameja pitää olla jatkuvasti antamassa, tai kehumassa ääneen, jolloin Liisa innostui niin, että kauniisti käyttäytyminen muuttui pomppimiseksi. Halusin keinon millä saada koira rauhottumaan, en tarvinnut keinoja aktivoida sitä. Kun meille tuli vieraita, Liisa piut paut antoi namipaloille, joilla sen yritin pitää rauhallisena. Se kimpoili kuin kumipallo seinästä seinään kapeassa eteisessämme ja pienimmät vieraat jyräsi alleen.


Luennon jälkeen lähdettiin lenkille. Minun jatkuvaa korjausta tarvinnut itseppäinen Ranskalaiseni oli osaavissa käsissä 5 sekunnin jälkeen nöyrästi jalan vieressä. Ja ei, sitä ei millään tavoin kaltoin kohdeltu. 1 kolinapurkin rämähdys, oikealla asenteella, oikeaan aikaan, sai Ranskattaren sipsuttamaan sievästi :)


Voiko tämä olla tosiaankin näin helppoa!?!?!!!!! koirakorjaaja kiitos verhojen avaamisesta!!! facebook/Koirakorjaaja   Kannattaa käydä kurkkaamassa!!

1 kommentti:

  1. KIIITOS! <3
    Ihanaa että sinut ja niin monta muuta koiran omistajaa olen saanut näkemään asiaa sieltä mistä koira sitä katselee. Koska KOIRA, kaikessa viisaudessaan ei puhu ihmistä, on ihmisen koiransa edessä viisastuttava ja opeteltava puhumaan koiraa. -koirakorjaaja-
    Näin se koiramaailmassa (usein muutenkin) menee, kaikki perustuu energiaan. Oikeaan energiaan, oikealla hetkellä. Kun osaat olla tasapainoinen määrätietoinen auktoriteetti, hyvä johtaja koirallesi, itsetuntosi ei voi olla saamatta kruunua kutreilleen. Ja kun ylväästi kannat tätä kruunua, huout sitä jota me kaikki tarvitsemme. Äänetöntä mutta ylen voimakasta energiaa.

    VastaaPoista